Sattuu edes ajatella tätä aikaa plantaarifaskiitin kanssa. Vuonna 2024 keväällä alkoi tuntua jalanpohjassa kipua. Minulla oli käynnissä monenlaista projektia keittiössä ja seisoin paljon. En edes tajunnut, kuinka paljon sattuikaan, mutta tein vain koko ajan. Voi kuinka vähän silloin tiesinkään…

Aloin huomata, että jalkapohja ja kantapää alkoi kaivata pehmustetta ja seisoinkin usein seisontamaton päällä. Kaivelin jotkut vanhan läpsykätkin jalkaan ja käytin niitä sisäkenkinä.

KIPU

rupesi hallitsemaan. Nilkka turposi ja jalanpohjassa tuntui kuin puukkojen päällä olisi kävellyt. Olin satavarma, että minulla ei ole plantaarifaskiitti, vaan tämä on jotain muuta. En tiedä mistä sen olin keksinyt, mutta välillähän olen joka alan asiantuntija….. 🙂
Lääkäri sitten kertoi, että kyllä tämä on plantaarifaskiitti. Hoidoksi tulehduskipulääkettä sekä käyntiä jalkafyssarilla. Tämä käynti olikin sitten elokuussa.

OLISIMPA KUUNNELLUT

…..mutta en tehnyt sitä. Jalkafyssari antoi selkeät ohjeet ja liikkeet. ”kävelyssä ei tule varvastyöntöä esiin ja kantaisku jää vajaaksi, askellus tapahtuu ns. koko jalkapohjalla. Oikealla kantaluu kiertyy sisäänpäin. Pitkittäinen kaari madaltanut. Lievää ylipronatoitumista kuormituksessa. Voimakas pohjelihaskireys”
Suunnitelmaan kirjattiin, että tekee ahkerasti harjoituksia ja varaa uuden ajan ellei 2 kk sisällä ala helpottamaan.

ELÄMÄ JATKUI

normaalisti. Kivun kanssa. Jumppaohjeet olivat jossain ja kietouduin jonkinlaiseen uhrin viittaan. Kivun taakse vain pakenee, kun sattuu tarpeeksi. Testasin kaikenlaista muuta, paitsi sitä jumppaa.

Kävin
– hierojalla (monesti)
– jäsenkorjaajalla (monesti)
– naprapaatilla
– akupunktiossa

Ostin
– geelisukat
– nilkkatuen
– useammat sisäkengät
– ainakin kolmet pohjalliset
– faskiapallon
– yösukan
– sellaisen yörobotin jalkaan
– paljon särkylääkkeitä, rasvoja ja voiteita joka purkin sävyssä
– jonkun verkkokurssin?
– jotkut kompressiositeet
ainakin. Varmasti muutakin.

Aikaa kului. Mentiin lähelle joulua ja väänsin jo itkua tuon tuosta kipeän jalan kanssa. Aloin astua väärin ja kipu tuli toiseenkin jalkaan. 🙂 Hitsin hienoa!

OMA LÄÄKÄRINI EI SUOSTUNUT

kortisonipistokseen, mutta olinhan päättänyt, että sehän on ainoa mikä tässä voi auttaa, joten hakeuduin toiselle lääkärille. Hän suostui laittamaan pistoksen kipeisiin kohtiin vasempaan jalkaan. Paikka näytti toimenpiteen jälkeen rikospaikalta. Jalasta vuotaa yllättävän paljon verta. Kiitos vain ja heippa. Kortisonipistokset laitettua ei käsittääkseni juurikaan saisi kävellä, mutta tämä päivähän oli sitten sen verran epäonnekas, että ihan pakollisesta tilanteesta jouduin ravata pitkin sairaalankäytäviä (toisen henkilön vuoksi) ja illalla katselin puhelimen askeleista, että 5 kilometriä täynnä tänään. Hienoa.

KUVATTIIN JA ULTRATTIIN

jalka toukokuussa 2025. Näköjään omasta toiveesta. Ehkä vihdoin uskoin, että kyseessä oli plantaarifaskiitti, kun sitä sai tuijotella röntgenkuvasta ns. silmästä silmään. Ultrassakin kerrottiin samat tulokset. Potilaskertomuksessa lukee pitkittynyt. Tässä kohtaa oltiin eletty tämän kanssa jo vuosi.

TARVITSEN ERIKOISLÄÄKÄRIÄ

ja sinnehän pääsin. Oikein taitavalle ortopedille Seinäjoen Terveystalolla. Käynnistä löytyy tällainen kirjaus ” Käyty läpi matalaholvisen jalan biomekaniikkaa, jossa joustaa, mutta ei kunnolla lukitu ponnistukseen. Kiristystä takaketjussa. Tässä tilanteessa tärkeää saada nilkan liikkuvuutta paremmin. pohjelihaksen voimaa soleukseen ja pinnallisempaa venytystä + venyvää huimaa. Auttamaan jalkaholvia lukittumaan paremmin ponnistuksessa, voimaa. Ensisijaisesti voimaa takaketjuun ja liikkuvuutta ylempään nilkkaniveleen”. Eli juuri samaa mitä minulle kerrottiin jo ensimmäisellä fyssarikäynnillä. Ortopedi kertoi, millainen leikkaus tähän tehdään, mikäli siihen päädytään. Mutta ensisijaisesti jumpataan – niin kauan kun pää kestää kipua.  (käynti 27.10.2025)

LAKKI KOURAAN

ja takaisin samalle fyssarille. Tällä kerralla kuuntelin, kuvasin liikkeet ja lupasin, että näin tapahtuu. Jumppasin ahkerasti ja jumppaan näitä samoja jumppia tänäkin päivänä. Kun muistelen nyt tätä 12.11.2025 käyntiä fyssarille ja kuinka paljon sattui astua esim. maton reunaan – se kipu viilsi niin, että meinasi pudota polvilleen.
Hävetti, mutta olin aivan raatorehellinen ja sanoin, että nyt mä oon oikeasti valmis. Ja olinkin.
Jumppasin saunassa, jumppasin sohvalla, jumppasin työpisteellä.

NE OIKEAT HOITOKEINOT, JOTKA LOPULTA AUTTOIVAT

– fyssarilta saadut jumppaohjeet, joita tehdään
– Hokan lenkkarit kaikkeen ulkona kävelyyn
– Hokan sandaalit sisäkävelyyn

Hokat on jännät kengät siitä, että ne oikeasti tehoaa. Ne auttavat jalkaa toimimaan oikein. Niistä löytyy myös tosi hyvä vaimennus kantapäähän. Jos jätän sisäkengät käyttämättä, vaikka viikon, huomaan tuntemuksia jalanpohjassa. Joten pyrin puuhaamaan esim. keittiössä kengät jalassa tai jos viikkaan pyykkiä tai seison muuten paikallani, niin teen sen sisäkengät jalassa.

POTILASKERTOMUS 14.1.2026 NYKYTILA

”kipu on selvästi alkanut helpottamaan, ei muista enää miltä kipu tuntui. Aktiivisesti tehnyt harjoitteita kerran päivässä. Hokan lenkkareita käyttää sisällä ja ulkona, näistä hyötyy hyvin.
Aloittanut kuntosaliharjoittelun, lenkkeilee aktiivisesti. Syö terveellisesti. Painoa saanut pudotettua.”

”Ohjataan lisäharjoitteita vahvistamaan jalkaterän ja nilkan alueen lihaksia.”

Ja kun olin valmis oikeasti kuuntelemaan ja sitoutumaan, niin näillä keinoilla pääsin eroon plantaarifaskiitista eikä sitä ole kyllä ollenkaan ikävä.

Kirjoita ihmeessä kommentteihin, jos olet löytänyt muita hyviä keinoja!

Nöyrin terveisin
~ Essi

Moi!

Kiva kun olet täällä. Uskoisin, että jos tunnistat minut, se johtuu siitä, että olen Instagramissa ja TikTokissa samalla nimimerkillä, kuin täällä. Täällä kanssasi olen minä, Essi.

Olen 35-vuotias kahden lapsen äiti. Asumme perheeni kanssa Etelä-Pohjanmaalla. Olemme pitäneet yhtä puolisoni kanssa yli 20 vuotta ja täten voisi todeta, että olemme juurtuneet aika tiiviisti yhteen, koska olemme olleet yhdessä niin kauan. Lapsemme ovat nuoria ja pyrin pitämään kiinni heidän yksityisyydestään. Puhumme kuitenkin yli 10 vuotiaista lapsista.

TYHJÄ PAPERI

hieman pelottaa. Kun perustin Instagram tilini reilu 2,5 vuotta sitten – se oli päähänpisto. En todellakaan osannut mitään. Ajattelin, että innolla lähden vain tekemään ja sillä tiellä edelleen ollaan. Instasta ja ihmisistä siellä on tullut oma turvapaikkani.

Yhteisöni on kasvanut somessa yli 20 000 seuraajan, mutta onneksi nämä tuntuvat olevan superkivoja tyyppejä ja olen ylpeä koko kokonaisuudesta. Joka tapauksessa uskalsin lähteä silloinkin tyhjästä paperista, joten uskallan nytkin.

MINÄ OLEN

hyvin tavallinen ihminen. Käyn normaalisti päivätyössäni ja rakastan sitä. En haaveile täysipäiväisestä yrittäjyydestä, vaan pidän tästä nykytilanteesta, jossa hyvässä ohjauksessa pääsen kehittymään. Olen yrittäjänpäivänä syntynyt yrittäjäperheeseen. Olen elänyt koko elämäni hyvin työntäyteistä elämää. Olen aloittanut työurani hyvin nuorena, kun mumma ja pappani tekivät porstuassa ja kamarissa pärekoppia ja minä tyttö kuljin pappani kyydillä myymässä niitä ovelta ovelle. Aina en ihan osannut laskea markkoja, mutta ihmiset olivat hyvin ystävällisiä. Olin ylasteikäisenä osa-aikatyössä kaupassa.
Muutin puolisoni kanssa yhteen jo 16-vuotiaana ja sieltä asti olemme elättäneet itse itsemme. 5 päivää viikosta olin koulussa ja 6 päivää viikosta töissä. Kaikenlaista on tullut kokeiltua, mutta myyntiala on vetänyt puoleensa aina. Tein pitkän uran pelkästään puhelinmyynnissä ja viihdyin siellä hyvin 9 vuoden ajan – mutta aika aikaansa kutakin.

YRITTÄJYYTTÄ

kuitenkin tehdään tässä päivätyön ohessa somen puolella ja omien verkkotuotteiden kanssa. Olen kirjoittanut mm. macaronssien täytteisiin liittyvän ohjekirjan. Jos haluat kurkata siitä lisää, löydät sen tästä linkistä. Yrittäjyyteni on pientä ja keskittyy vain digipuoleen.

MIKSI BLOGI?

Olen huomannut, että minulla on kyllä muuhunkin kuin pelkästään gluteenittomaan leivontaan annettavaa. En kuitenkaan halua tehdä sometileistäni täyttä sekametelisoppaa, niin kokeilen kirjoittaa eri aiheista blogipostauksia. Ehkä samalla haluan rauhoittaa tätä niin kovin kiireistä ja hektistä somea ja tarjota osaltani myös muutaman minuutin lukuhetkiä – ja ehkäpä jotain ajatuksia.

MISTÄ PUHUTAAN?

Tästä ei ole tulossa mitään megaluokan paljastusblogia, vaikka meiltä kaikilta varmasti löytyisi kipeitä asioita kerrottavaksi. En ole julkisuuden henkilö ja olen aika vakuuttunut, että en koskaan tule antamaan mitään haastatteluja, vaikka pyydettäisiin. Haluan pysyä positiivisena, ajatuksia herättävänä, normalisoida tavallisuutta ja kannustaa elämään hetkessä. Haluan luoda ympärilleni turvallisen tilan. En varmasti ole aina oikeassa, mutta lupaan haastaa itseäni. En hyödynnä tekoälyä blogiteksteissäni. Jokainen kirjain on minun kirjoittamani.

Haluan kirjoittaa erityisesti aiheista, joista en tee videoita someen. Voin kirjoittaa postauksen leivonnasta, rahasta – rahapuheesta, säästämisestä, isoista tavoitteista, minkälaisia ajatuksiani päässäni on, kun kotimme ei ole sisustustrendien mukaan laitettu. Haluan motivoida muitakin miettimään keinoja säästää kuukauden ruokakuluissa menemättä täysin äärimmäisyyksiin. Voin kirjoittaa postauksen millaisia vaikutuksia on sillä, kun irtisanoin kaikki tv-palvelumme ja mitä sitten tapahtui. Kiinnostaa kertoa myös elämäntapamuutoksesta ja jos rohkaistun tarpeeksi, niin kerron vielä syvemmän tarinan siitä.

Rakastamme luontoa ja kunnioitamme sieltä saatavaa saalista. Perheemme harrastaa metsästystä ja myös minulla on luvat siihen. En kuitenkaan tule kertomaan metsästyskertomuksia, mutta ehkäpä joskus voidaan katsella sienisaaliin kuvia. Olemme matkustaneet joka kesä pohjoiseen ja viimeiset vuodet ollaan tutkittu Norjaa. Pidämme erityisesti alueista, joissa ei ole muita turisteja. Emme siis erityisesti mene turistikohteisiin vaan sellaiseen missä saa rauhassa olla ja nauttia ympäristöstä. Voisin kuvitella, että jakaisin erilaisia vinkkilistoja, jossa olisi esim. helppoja retkiruokia. Tänä vuonna muuten ollaan menossa Norjaan ja siten, että otamme Suomesta mukaan mahdollisimman pitkälle ruuat mukaamme. Ei tietysti perunoita, koska niitähän ei saa viedä rajan yli.

Tervetuloa siis mukaani rauhalliselle matkalle kirjoitetussa muodossa <3

~ Essi