Sattuu edes ajatella tätä aikaa plantaarifaskiitin kanssa. Vuonna 2024 keväällä alkoi tuntua jalanpohjassa kipua. Minulla oli käynnissä monenlaista projektia keittiössä ja seisoin paljon. En edes tajunnut, kuinka paljon sattuikaan, mutta tein vain koko ajan. Voi kuinka vähän silloin tiesinkään…

Aloin huomata, että jalkapohja ja kantapää alkoi kaivata pehmustetta ja seisoinkin usein seisontamaton päällä. Kaivelin jotkut vanhan läpsykätkin jalkaan ja käytin niitä sisäkenkinä.

KIPU

rupesi hallitsemaan. Nilkka turposi ja jalanpohjassa tuntui kuin puukkojen päällä olisi kävellyt. Olin satavarma, että minulla ei ole plantaarifaskiitti, vaan tämä on jotain muuta. En tiedä mistä sen olin keksinyt, mutta välillähän olen joka alan asiantuntija….. 🙂
Lääkäri sitten kertoi, että kyllä tämä on plantaarifaskiitti. Hoidoksi tulehduskipulääkettä sekä käyntiä jalkafyssarilla. Tämä käynti olikin sitten elokuussa.

OLISIMPA KUUNNELLUT

…..mutta en tehnyt sitä. Jalkafyssari antoi selkeät ohjeet ja liikkeet. ”kävelyssä ei tule varvastyöntöä esiin ja kantaisku jää vajaaksi, askellus tapahtuu ns. koko jalkapohjalla. Oikealla kantaluu kiertyy sisäänpäin. Pitkittäinen kaari madaltanut. Lievää ylipronatoitumista kuormituksessa. Voimakas pohjelihaskireys”
Suunnitelmaan kirjattiin, että tekee ahkerasti harjoituksia ja varaa uuden ajan ellei 2 kk sisällä ala helpottamaan.

ELÄMÄ JATKUI

normaalisti. Kivun kanssa. Jumppaohjeet olivat jossain ja kietouduin jonkinlaiseen uhrin viittaan. Kivun taakse vain pakenee, kun sattuu tarpeeksi. Testasin kaikenlaista muuta, paitsi sitä jumppaa.

Kävin
– hierojalla (monesti)
– jäsenkorjaajalla (monesti)
– naprapaatilla
– akupunktiossa

Ostin
– geelisukat
– nilkkatuen
– useammat sisäkengät
– ainakin kolmet pohjalliset
– faskiapallon
– yösukan
– sellaisen yörobotin jalkaan
– paljon särkylääkkeitä, rasvoja ja voiteita joka purkin sävyssä
– jonkun verkkokurssin?
– jotkut kompressiositeet
ainakin. Varmasti muutakin.

Aikaa kului. Mentiin lähelle joulua ja väänsin jo itkua tuon tuosta kipeän jalan kanssa. Aloin astua väärin ja kipu tuli toiseenkin jalkaan. 🙂 Hitsin hienoa!

OMA LÄÄKÄRINI EI SUOSTUNUT

kortisonipistokseen, mutta olinhan päättänyt, että sehän on ainoa mikä tässä voi auttaa, joten hakeuduin toiselle lääkärille. Hän suostui laittamaan pistoksen kipeisiin kohtiin vasempaan jalkaan. Paikka näytti toimenpiteen jälkeen rikospaikalta. Jalasta vuotaa yllättävän paljon verta. Kiitos vain ja heippa. Kortisonipistokset laitettua ei käsittääkseni juurikaan saisi kävellä, mutta tämä päivähän oli sitten sen verran epäonnekas, että ihan pakollisesta tilanteesta jouduin ravata pitkin sairaalankäytäviä (toisen henkilön vuoksi) ja illalla katselin puhelimen askeleista, että 5 kilometriä täynnä tänään. Hienoa.

KUVATTIIN JA ULTRATTIIN

jalka toukokuussa 2025. Näköjään omasta toiveesta. Ehkä vihdoin uskoin, että kyseessä oli plantaarifaskiitti, kun sitä sai tuijotella röntgenkuvasta ns. silmästä silmään. Ultrassakin kerrottiin samat tulokset. Potilaskertomuksessa lukee pitkittynyt. Tässä kohtaa oltiin eletty tämän kanssa jo vuosi.

TARVITSEN ERIKOISLÄÄKÄRIÄ

ja sinnehän pääsin. Oikein taitavalle ortopedille Seinäjoen Terveystalolla. Käynnistä löytyy tällainen kirjaus ” Käyty läpi matalaholvisen jalan biomekaniikkaa, jossa joustaa, mutta ei kunnolla lukitu ponnistukseen. Kiristystä takaketjussa. Tässä tilanteessa tärkeää saada nilkan liikkuvuutta paremmin. pohjelihaksen voimaa soleukseen ja pinnallisempaa venytystä + venyvää huimaa. Auttamaan jalkaholvia lukittumaan paremmin ponnistuksessa, voimaa. Ensisijaisesti voimaa takaketjuun ja liikkuvuutta ylempään nilkkaniveleen”. Eli juuri samaa mitä minulle kerrottiin jo ensimmäisellä fyssarikäynnillä. Ortopedi kertoi, millainen leikkaus tähän tehdään, mikäli siihen päädytään. Mutta ensisijaisesti jumpataan – niin kauan kun pää kestää kipua.  (käynti 27.10.2025)

LAKKI KOURAAN

ja takaisin samalle fyssarille. Tällä kerralla kuuntelin, kuvasin liikkeet ja lupasin, että näin tapahtuu. Jumppasin ahkerasti ja jumppaan näitä samoja jumppia tänäkin päivänä. Kun muistelen nyt tätä 12.11.2025 käyntiä fyssarille ja kuinka paljon sattui astua esim. maton reunaan – se kipu viilsi niin, että meinasi pudota polvilleen.
Hävetti, mutta olin aivan raatorehellinen ja sanoin, että nyt mä oon oikeasti valmis. Ja olinkin.
Jumppasin saunassa, jumppasin sohvalla, jumppasin työpisteellä.

NE OIKEAT HOITOKEINOT, JOTKA LOPULTA AUTTOIVAT

– fyssarilta saadut jumppaohjeet, joita tehdään
– Hokan lenkkarit kaikkeen ulkona kävelyyn
– Hokan sandaalit sisäkävelyyn

Hokat on jännät kengät siitä, että ne oikeasti tehoaa. Ne auttavat jalkaa toimimaan oikein. Niistä löytyy myös tosi hyvä vaimennus kantapäähän. Jos jätän sisäkengät käyttämättä, vaikka viikon, huomaan tuntemuksia jalanpohjassa. Joten pyrin puuhaamaan esim. keittiössä kengät jalassa tai jos viikkaan pyykkiä tai seison muuten paikallani, niin teen sen sisäkengät jalassa.

POTILASKERTOMUS 14.1.2026 NYKYTILA

”kipu on selvästi alkanut helpottamaan, ei muista enää miltä kipu tuntui. Aktiivisesti tehnyt harjoitteita kerran päivässä. Hokan lenkkareita käyttää sisällä ja ulkona, näistä hyötyy hyvin.
Aloittanut kuntosaliharjoittelun, lenkkeilee aktiivisesti. Syö terveellisesti. Painoa saanut pudotettua.”

”Ohjataan lisäharjoitteita vahvistamaan jalkaterän ja nilkan alueen lihaksia.”

Ja kun olin valmis oikeasti kuuntelemaan ja sitoutumaan, niin näillä keinoilla pääsin eroon plantaarifaskiitista eikä sitä ole kyllä ollenkaan ikävä.

Kirjoita ihmeessä kommentteihin, jos olet löytänyt muita hyviä keinoja!

Nöyrin terveisin
~ Essi

UMK kupla on sellainen kupla, johon haluaisin jäädä asumaan

ja pysyä siellä. Olemme olleet nyt kaksi vuotta putkeen lapseni ja siskoni kanssa tässä tapahtumassa. Tapahtumat livenä on kyllä parasta ikinä!
Ihmisten iloinen mieli ja yhteinen tunnelma – se on käsin kosketeltavissa.

Voisin jauhaa reissusta, mutta uskoisin, että tarinallinen kerronta ei ole kovinkaan kiinnostavaa, joten sivuutetaan se ja keskitytään niihin kuluihin, koska yllätyn joka kerta siitä, kuinka paljon saa yhtäkkiä menemään rahaa, vaikka ei ostele edes mitään ihmeempiä.

On paljon mahdollista, että tänne eksyy joku, kuka on innostunut UMK:sta ja miettii, että haluaisi joskus mennä livenä paikan päälle, mutta kustannuksia on vaikea arvioida, joten siksi ajattelin, että kirjoitetaanpa meidän kulut auki! 🙂

Taustaa: Olen tämän vuoden hyvin pitkälle ostolakossa.
Eli ostan, jos oikeasti tarvitsen, mutta en osta, jos ilmankin pärjää. Elämme myös 5 vaatteen vuosihaastetta, eli 5 vaatetta on aikuisten kipuraja. Päätin jo heti valmiiksi, että tämä tapahtuma ei ole sellainen, mihin ostaisin uusia vaatteita.

TUNSIN PISTOJA SYDÄMESSÄ

silti, vaikka seison päätökseni takana. UMK-kansa oli upean näköistä. Asuja, paljetteja, glitteriä, hienoja kylttejä ja heiluteltavia asioita. Toinen toistaan upeampia näkyjä. Mietiskelin itseäni, että täälläpä sitä vaeltelen jaloissani Hokan lenkkarit ja ainakin vuoden vanhat vaatteet päällä. Glitteriä oli ainoastaan silmämeikissä ja sekin oli hutaistu vähän sinne päin. Sitten aloin miettiä, että voin lopettaa itseni pienentämisen taas kerran. Meillä on vaatteet päällä ja iloista mieltä ja se riittää vallan mainiosti. Kaapista löytyi Suomenlippu, jota oli kiva heilutella. Areenalta löytyi Ylen piste, jossa Pullis pääsi tekemään oman kyltin ja siinä luki Camoon Antti. Jos olisi välähtänyt aiemmin, niin olisin kirjoittanut omaan kylttiini, että ”kohta palaa” mutta jälkiviisaus on aina parasta viisautta, eikö.

SITTEN NIIHIN KULUIHIN

Liput permannolle maksoivat 91,30 € / henkilö -> 182,60 €
Pakollinen narikka, kun istuttiin permannolla 4 €/hlö eli 8 €
Junaliput Seinäjoki-Tampere- Seinäjoki 51,20 € / yhteensä (ostin nämä heti, kun liput oli varattu)
Majoitus + aamupalat 191 € Hotellina Scandic City ihan kivenheiton päässä. Oikeasti tosi lähellä.
Huone oli yhteensä 265 e eikä se sisältänyt aamupalaa. Maksoimme huoneen siskoni kanssa puoliksi ja tässä vielä tarkemmin:

puolet hotellista 132,50 €
20 € extrakulu, että saatiin huone käyttöön heti puolen päivän jälkeen
meidän kaikkien aamupalat 16 +16 + 6,5 €. (koska ajattelin, että pieni hyvitys Pulliksen osuudesta.)

Autosta ei tullut muuten kuluja, kun pystyin työsuhde-etuna jättämään auton ilmaiseen parkkiin. Bensoja en jaksa laskea, kyseessä n. 100 km ajomatka 😊

Eli majoitus + liput tapahtumaan + liput kulkemiseen yhteensä: 432,80 €

Lisäksi ostettiin tällaista:

Menomatkalle ostettiin kaupasta evästä, 2 x hetki-salaatit, juomat, smoothie ja suklaata 15,91 €
Tallipihan Suklaapuodista konvehteja 14,90 € + 1,50 €
Hotellille Pullikselle BUBS:eja ja iltapala 4,04 €
Sushibuffa aikuinen + lapsi 33 €

Itse tapahtumassa:
Antti Paalasen tarra-arkki 6,50 €
vesipullo 4 €
Kananugetit 7 €
holittomat drinkit (liekinheitin ja haitarimarinaadi) yht. 14 €
(Siskoni osti pullikselle pepperonipitsan palan 6,50 €)

Kotimatkalle ostettiin vielä Punnitse & säästä-liikkeestä
suklaamansikoita ja kombucha 7,14 €

= 107,99 €

Yhteensä siis 540,80 €

Ja tapahtuma on mielestäni jokaisen euron arvoinen. Kokemuksista jää muistoja ja niistä on ihana puhua läpi vuoden ja muistella kaikkea tapahtunutta.
Ensi vuonna ostetaan kyllä liput johonkin muualle kuin permannolle, vaikka oli mahtavaa päästä tervehtimään ihmisiä!  <3 Katso video Instasta tai TikTokista!
Permannolla yleisesti seistään ja bailataan omalla paikalla ja jos istuu takarivissä, niin paljon jää näkemättä. Pullis seisoi välillä omalla tuolillaan. Joten ensi kerralla pyritään etsimään paikaksi nousevaa katsomoa.

Oliko tämä mielestäsi vähän vai paljon? Ja muistathan, jos tykkäät blogistani ja tekstistä, niin voit painaa sydän-nappia ja tykätä tästä. Sitä varten ei tarvitse kirjautua mitenkään.

Ps. Kyllä pitää paljon harjoitella, että opin ottamaan blogiin sopivia kuvia! Yleensä viiletän vain menemään ilman, että kuvia tulee otettua paljonkaan. Saatika vaakakuvia!

Kivaa viikon jatkoa <3

~ Essi