UMK kupla on sellainen kupla, johon haluaisin jäädä asumaan

ja pysyä siellä. Olemme olleet nyt kaksi vuotta putkeen lapseni ja siskoni kanssa tässä tapahtumassa. Tapahtumat livenä on kyllä parasta ikinä!
Ihmisten iloinen mieli ja yhteinen tunnelma – se on käsin kosketeltavissa.

Voisin jauhaa reissusta, mutta uskoisin, että tarinallinen kerronta ei ole kovinkaan kiinnostavaa, joten sivuutetaan se ja keskitytään niihin kuluihin, koska yllätyn joka kerta siitä, kuinka paljon saa yhtäkkiä menemään rahaa, vaikka ei ostele edes mitään ihmeempiä.

On paljon mahdollista, että tänne eksyy joku, kuka on innostunut UMK:sta ja miettii, että haluaisi joskus mennä livenä paikan päälle, mutta kustannuksia on vaikea arvioida, joten siksi ajattelin, että kirjoitetaanpa meidän kulut auki! 🙂

Taustaa: Olen tämän vuoden hyvin pitkälle ostolakossa.
Eli ostan, jos oikeasti tarvitsen, mutta en osta, jos ilmankin pärjää. Elämme myös 5 vaatteen vuosihaastetta, eli 5 vaatetta on aikuisten kipuraja. Päätin jo heti valmiiksi, että tämä tapahtuma ei ole sellainen, mihin ostaisin uusia vaatteita.

TUNSIN PISTOJA SYDÄMESSÄ

silti, vaikka seison päätökseni takana. UMK-kansa oli upean näköistä. Asuja, paljetteja, glitteriä, hienoja kylttejä ja heiluteltavia asioita. Toinen toistaan upeampia näkyjä. Mietiskelin itseäni, että täälläpä sitä vaeltelen jaloissani Hokan lenkkarit ja ainakin vuoden vanhat vaatteet päällä. Glitteriä oli ainoastaan silmämeikissä ja sekin oli hutaistu vähän sinne päin. Sitten aloin miettiä, että voin lopettaa itseni pienentämisen taas kerran. Meillä on vaatteet päällä ja iloista mieltä ja se riittää vallan mainiosti. Kaapista löytyi Suomenlippu, jota oli kiva heilutella. Areenalta löytyi Ylen piste, jossa Pullis pääsi tekemään oman kyltin ja siinä luki Camoon Antti. Jos olisi välähtänyt aiemmin, niin olisin kirjoittanut omaan kylttiini, että ”kohta palaa” mutta jälkiviisaus on aina parasta viisautta, eikö.

SITTEN NIIHIN KULUIHIN

Liput permannolle maksoivat 91,30 € / henkilö -> 182,60 €
Pakollinen narikka, kun istuttiin permannolla 4 €/hlö eli 8 €
Junaliput Seinäjoki-Tampere- Seinäjoki 51,20 € / yhteensä (ostin nämä heti, kun liput oli varattu)
Majoitus + aamupalat 191 € Hotellina Scandic City ihan kivenheiton päässä. Oikeasti tosi lähellä.
Huone oli yhteensä 265 e eikä se sisältänyt aamupalaa. Maksoimme huoneen siskoni kanssa puoliksi ja tässä vielä tarkemmin:

puolet hotellista 132,50 €
20 € extrakulu, että saatiin huone käyttöön heti puolen päivän jälkeen
meidän kaikkien aamupalat 16 +16 + 6,5 €. (koska ajattelin, että pieni hyvitys Pulliksen osuudesta.)

Autosta ei tullut muuten kuluja, kun pystyin työsuhde-etuna jättämään auton ilmaiseen parkkiin. Bensoja en jaksa laskea, kyseessä n. 100 km ajomatka 😊

Eli majoitus + liput tapahtumaan + liput kulkemiseen yhteensä: 432,80 €

Lisäksi ostettiin tällaista:

Menomatkalle ostettiin kaupasta evästä, 2 x hetki-salaatit, juomat, smoothie ja suklaata 15,91 €
Tallipihan Suklaapuodista konvehteja 14,90 € + 1,50 €
Hotellille Pullikselle BUBS:eja ja iltapala 4,04 €
Sushibuffa aikuinen + lapsi 33 €

Itse tapahtumassa:
Antti Paalasen tarra-arkki 6,50 €
vesipullo 4 €
Kananugetit 7 €
holittomat drinkit (liekinheitin ja haitarimarinaadi) yht. 14 €
(Siskoni osti pullikselle pepperonipitsan palan 6,50 €)

Kotimatkalle ostettiin vielä Punnitse & säästä-liikkeestä
suklaamansikoita ja kombucha 7,14 €

= 107,99 €

Yhteensä siis 540,80 €

Ja tapahtuma on mielestäni jokaisen euron arvoinen. Kokemuksista jää muistoja ja niistä on ihana puhua läpi vuoden ja muistella kaikkea tapahtunutta.
Ensi vuonna ostetaan kyllä liput johonkin muualle kuin permannolle, vaikka oli mahtavaa päästä tervehtimään ihmisiä!  <3 Katso video Instasta tai TikTokista!
Permannolla yleisesti seistään ja bailataan omalla paikalla ja jos istuu takarivissä, niin paljon jää näkemättä. Pullis seisoi välillä omalla tuolillaan. Joten ensi kerralla pyritään etsimään paikaksi nousevaa katsomoa.

Oliko tämä mielestäsi vähän vai paljon? Ja muistathan, jos tykkäät blogistani ja tekstistä, niin voit painaa sydän-nappia ja tykätä tästä. Sitä varten ei tarvitse kirjautua mitenkään.

Ps. Kyllä pitää paljon harjoitella, että opin ottamaan blogiin sopivia kuvia! Yleensä viiletän vain menemään ilman, että kuvia tulee otettua paljonkaan. Saatika vaakakuvia!

Kivaa viikon jatkoa <3

~ Essi

Moi!

Kiva kun olet täällä. Uskoisin, että jos tunnistat minut, se johtuu siitä, että olen Instagramissa ja TikTokissa samalla nimimerkillä, kuin täällä. Täällä kanssasi olen minä, Essi.

Olen 35-vuotias kahden lapsen äiti. Asumme perheeni kanssa Etelä-Pohjanmaalla. Olemme pitäneet yhtä puolisoni kanssa yli 20 vuotta ja täten voisi todeta, että olemme juurtuneet aika tiiviisti yhteen, koska olemme olleet yhdessä niin kauan. Lapsemme ovat nuoria ja pyrin pitämään kiinni heidän yksityisyydestään. Puhumme kuitenkin yli 10 vuotiaista lapsista.

TYHJÄ PAPERI

hieman pelottaa. Kun perustin Instagram tilini reilu 2,5 vuotta sitten – se oli päähänpisto. En todellakaan osannut mitään. Ajattelin, että innolla lähden vain tekemään ja sillä tiellä edelleen ollaan. Instasta ja ihmisistä siellä on tullut oma turvapaikkani.

Yhteisöni on kasvanut somessa yli 20 000 seuraajan, mutta onneksi nämä tuntuvat olevan superkivoja tyyppejä ja olen ylpeä koko kokonaisuudesta. Joka tapauksessa uskalsin lähteä silloinkin tyhjästä paperista, joten uskallan nytkin.

MINÄ OLEN

hyvin tavallinen ihminen. Käyn normaalisti päivätyössäni ja rakastan sitä. En haaveile täysipäiväisestä yrittäjyydestä, vaan pidän tästä nykytilanteesta, jossa hyvässä ohjauksessa pääsen kehittymään. Olen yrittäjänpäivänä syntynyt yrittäjäperheeseen. Olen elänyt koko elämäni hyvin työntäyteistä elämää. Olen aloittanut työurani hyvin nuorena, kun mumma ja pappani tekivät porstuassa ja kamarissa pärekoppia ja minä tyttö kuljin pappani kyydillä myymässä niitä ovelta ovelle. Aina en ihan osannut laskea markkoja, mutta ihmiset olivat hyvin ystävällisiä. Olin ylasteikäisenä osa-aikatyössä kaupassa.
Muutin puolisoni kanssa yhteen jo 16-vuotiaana ja sieltä asti olemme elättäneet itse itsemme. 5 päivää viikosta olin koulussa ja 6 päivää viikosta töissä. Kaikenlaista on tullut kokeiltua, mutta myyntiala on vetänyt puoleensa aina. Tein pitkän uran pelkästään puhelinmyynnissä ja viihdyin siellä hyvin 9 vuoden ajan – mutta aika aikaansa kutakin.

YRITTÄJYYTTÄ

kuitenkin tehdään tässä päivätyön ohessa somen puolella ja omien verkkotuotteiden kanssa. Olen kirjoittanut mm. macaronssien täytteisiin liittyvän ohjekirjan. Jos haluat kurkata siitä lisää, löydät sen tästä linkistä. Yrittäjyyteni on pientä ja keskittyy vain digipuoleen.

MIKSI BLOGI?

Olen huomannut, että minulla on kyllä muuhunkin kuin pelkästään gluteenittomaan leivontaan annettavaa. En kuitenkaan halua tehdä sometileistäni täyttä sekametelisoppaa, niin kokeilen kirjoittaa eri aiheista blogipostauksia. Ehkä samalla haluan rauhoittaa tätä niin kovin kiireistä ja hektistä somea ja tarjota osaltani myös muutaman minuutin lukuhetkiä – ja ehkäpä jotain ajatuksia.

MISTÄ PUHUTAAN?

Tästä ei ole tulossa mitään megaluokan paljastusblogia, vaikka meiltä kaikilta varmasti löytyisi kipeitä asioita kerrottavaksi. En ole julkisuuden henkilö ja olen aika vakuuttunut, että en koskaan tule antamaan mitään haastatteluja, vaikka pyydettäisiin. Haluan pysyä positiivisena, ajatuksia herättävänä, normalisoida tavallisuutta ja kannustaa elämään hetkessä. Haluan luoda ympärilleni turvallisen tilan. En varmasti ole aina oikeassa, mutta lupaan haastaa itseäni. En hyödynnä tekoälyä blogiteksteissäni. Jokainen kirjain on minun kirjoittamani.

Haluan kirjoittaa erityisesti aiheista, joista en tee videoita someen. Voin kirjoittaa postauksen leivonnasta, rahasta – rahapuheesta, säästämisestä, isoista tavoitteista, minkälaisia ajatuksiani päässäni on, kun kotimme ei ole sisustustrendien mukaan laitettu. Haluan motivoida muitakin miettimään keinoja säästää kuukauden ruokakuluissa menemättä täysin äärimmäisyyksiin. Voin kirjoittaa postauksen millaisia vaikutuksia on sillä, kun irtisanoin kaikki tv-palvelumme ja mitä sitten tapahtui. Kiinnostaa kertoa myös elämäntapamuutoksesta ja jos rohkaistun tarpeeksi, niin kerron vielä syvemmän tarinan siitä.

Rakastamme luontoa ja kunnioitamme sieltä saatavaa saalista. Perheemme harrastaa metsästystä ja myös minulla on luvat siihen. En kuitenkaan tule kertomaan metsästyskertomuksia, mutta ehkäpä joskus voidaan katsella sienisaaliin kuvia. Olemme matkustaneet joka kesä pohjoiseen ja viimeiset vuodet ollaan tutkittu Norjaa. Pidämme erityisesti alueista, joissa ei ole muita turisteja. Emme siis erityisesti mene turistikohteisiin vaan sellaiseen missä saa rauhassa olla ja nauttia ympäristöstä. Voisin kuvitella, että jakaisin erilaisia vinkkilistoja, jossa olisi esim. helppoja retkiruokia. Tänä vuonna muuten ollaan menossa Norjaan ja siten, että otamme Suomesta mukaan mahdollisimman pitkälle ruuat mukaamme. Ei tietysti perunoita, koska niitähän ei saa viedä rajan yli.

Tervetuloa siis mukaani rauhalliselle matkalle kirjoitetussa muodossa <3

~ Essi